Kevät on taas tullut ja lumet alkaa olla niin sanotusti menneen talven lumia. Jäitä saattaa vielä seilailla järvillä hiukan, eli varovaisuutta veneilyyn. Tulevasta kesäkaudesta odotetaan tietysti parempaa, kuin edellisestä helteisestä kesästä, jonka vuosi 2018 tarjosi. Säätä on vaikea ennustaa, ja vielä hankalampaa on se kalatuurin ennustaminen.
Mikäli hauen perhokalastus kiinnostaa, niin nyt alkaa olla se hetki, jolloin hauen perään kannattaa rannoille lähteä. Haukeahan meidän vesissä on todella runsaasti. Iso hauki tarjoaa perho ja uistinmiehelle/naiselle hienoja hetkiä keväisessä luonnossa. Suhteellisen kylmä vesi antaa kalalle virtaa lisää. Kudun jälkeen hauki alkaa tankata evästä ihan isolla kauhalla. Haukiperhoon löytyykin resepti sivumme perhonurkkauksesta. Tuolla Eemilin reseptillä sidottuun perhoon hauki kyllä hampaansa iskee, jos iskeäkseen. Erilaisia värejä kannattaa tietysti kokeilla. Erityisen aktiivinen hauki taitaa olla tuonne juhannuksen tietämille saakka.
Juhannuksen aikaan ennen ”haettiin” juhannustaimen. Kuka mistäkin koskesta, itselläni taitaa viimeinen juhannuskala olla nieriä, jota Vaikkojokeen takavuosina istuttivat. Samalla reissulla tuli kyllä yksi kirjolohikin. Hyvät ruokakalat mummilan juhannuspöytään.
Jussin juhlan aikaan alkavat lohenkalastajan kaasujalkaa väpättää ja auton keulan suunta on useimmilla pohjoinen. Keskiyön aurinko ja lohijokien kutsun saaneilla ei ole ”muuta vaihtoehtoa” olemassakaan. Lapin lumous on iskenyt ja useimmilla se kestää ihan elämän loppuun saakka. Niinhän sanotaan, että lohta kannattaa pyytää vaikkei sitä saisikaan. Lohikalaahan ei oteta vaan se saadaan. Sama pätee kyllä muihinkin kaloihin.
Kalakesää siis odotellaan kovalla innolla. Kartat on tutkittu ja merkkailtu paikkoja. Kannattaa myös ajatella omia lähivesiä, jos vaikka sieltäkin saalista saisi. Kannattaa koittaa suunnata vaikka sinne ensimmäiselle kalapaikalle, jossa joskus tuli käytyä, vaikkapa vaan kurkistamassa miltä se joki, koski tai lampi nyt näyttää.
Itsellä on myös suunta tutuille vesille, kun riittävän monta vuotta käy samoilla tanhuvilla niin ei sieltä osaa poissakaan olla. Jos kesän perhoreissulle tulee mittaa viikon verran, niin silloin ei uusia paikkoja ennätä koluta. Siinä yksi syy mennä tutuille paikoille. Onhan kalastus muutakin kuin pelkkää perhonheittoa ja kalan vapauttamista koukusta. Ystävien tapaaminen kerran vuoteen jokivarsilla ja kämpän lämmössä on tärkeää monelle kalastajalle.
Siinä iltanuotiolla on hyvä vaihtaa kuulumiset, mitä on viime kesän jälkeen tapahtunut. Onko löytynyt, tai keksitty uusia perhoja talven aikana perhopenkkien ääressä ja perhoilloissa. Meidänkin seuran perinteinen perhopäivän anti oli useiden uusien perhojen päivä. Pitkäaikainen tuttu Halosen Mikko Oulunseudun Perhokalastajista toi mukanaan uusien perhojen reseptit. Niitä sitten päivän aikana sidottiin ja vaihdeltiin samalla kuulumiset Mikon suunnalta.
- Itämeren lohi meressä ja sisävesissä 3380 €
- Järvilohi Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistössä 7510 €
- Taimen sisävesissä leveyspiirin 67°00′N pohjoispuolella 400 €
- Harjus sisävesissä leveyspiirin 67°00′N eteläpuolella 300 €
Tuossa yläpuolella on eri kalojen arvo euroina, eli salakalastus ei kannata. Mutta itseäni kummastuttaa lohen ja vaikkapa taimenen euromääräinen erotus. Jos meillä on kalalaji erittäin uhanalainen, niin luulisi arvon olevan samaa luokkaa. Taimen katoaa suomesta kovaa vauhtia ja järvilohi on oikeastaan kadonnut jo. Lohi tulee aina olemaan se arvostetuin saalis, siksi lienee hintakin mitoitettu korkeaksi. Luulisi olevan yhtä arvokas kala kuin kala, jos sen viimeisen yksilön salakalastaa vesistöstä.
Omasta mielestäni hyvänkokoisen harjuksen saaminen perhosiimaa kiristämään on tapahtumana yhtälailla hieno ja mieleen painuva kuin tuon ”kalliimman” lohenkin. Kalastajien tulisi arvostaa enemmän suomalaista kalaa, niin koskilla kuin järvissäkin. Jos nyt oikein muistan Ville Haapasalon kirjan Vimpan päälle kalareissunkohdan, jossa Ville toteaa: ”Suomalaisissa vesissä elää kalaa niin paljon, että tuolla määrällä ruokkisi 51 miljoonaisen kansan”. Eli kalaa ja lajeja löytyy paljon. Arvostus vaan on osalle lajeista olematonta. Helsingin Katajanokalta löytyy ravintola, jossa tarjoillaan kalaa, joka on 100% kotimaista. Asiakkaita riittää, kun kala käsitellään oikein ja on tietysti tuoretta. Eli jos tuntuu siltä, että piäkaapunnin pizzat tai Mäkkärin hampurilaiset ei maistu, niin Ravintola Nokka palvelee varmasti mielellään. Löytyy osoitteesta Kanavaranta 7F 00160 Helsinki. Sekä osoitteesta http://www.ravintolanokka.fi/ löytyy lisää tietoa.
Lopuksi kaikille kalastajille kireitä siimoja tulevalle kesälle 2019!
Muistakaa olla roskaamatta luontoa, viettäkää myös rauhallisia hetkiä kalastuksen lomassa jokien, koskien ja järvien rannoilla.
Nuotiotulilla tavataan!